1. Yhteenveto
Elokuussa 2006 — kolme päivää lounastapaamisen jälkeen — Kalmarin vastavalittu kunnanvaltuutettu Johan Persson (S) allekirjoitti investointisopimuksen kiinalaisen liikemiehen Luo Jinxingin kanssa siitä, mikä luvattiin olevan Pohjois-Euroopan suurin kauppapaikka. Investoinnin oli määrä olla 1,3 miljardia kruunua, luoda 800 työpaikkaa ja houkutella 600 000 liikevierailijaa vuosittain Kalmariin.
Projekti päättyi konkurssiin, purkamiseen ja miljoonatappioihin veronmaksajille. Työsuojeluviranomainen joutui toistuvasti keskeyttämään rakennustyöt hengenvaarallisten työolosuhteiden vuoksi. Kävi ilmi, että projektia markkinoitiin Kiinassa keinona saada Ruotsin oleskelulupia. Kalmarin kunta oli allekirjoittanut sopimuksen, joka velvoitti kunnan auttamaan viisumien, koulusijoitusten ja pankkikoordinoinnin kanssa — sitoumuksia, joilla ei ole vastaavaa Ruotsin kunnallisessa käytännössä.
Tietojen mukaan Ruotsin kauppakamari varoitti, että kunnan neuvottelijoilta puuttui kokemusta tämän mittaluokan kansainvälisistä liiketoimista. Varoitusta ei huomioitu.
2. Tausta
2.1 Tapaaminen, joka muutti Kalmarin
15. elokuuta 2006 Johan Persson, Kalmarin vastavalittu sosiaalidemokraattinen kunnanvaltuutettu, tapasi kiinalaisen liikemiehen Luo Jinxingin lounaalla. Kolme päivää myöhemmin, 19. elokuuta, Persson ja Luo allekirjoittivat investointisopimuksen Fanerdunin ja Kalmarin kunnan välillä. Nopeus — lounastapaamisesta miljardin allekirjoitukseen 72 tunnissa — asetti sävyn projektille, jota leimasi puutteellinen due diligence ja naiivi luottamus.
Luo Jinxing edusti Fanerdun International Group Investment Ltd:tä, kiinalaista konglomeraattia, jonka kotipaikka on Yiwu, Zhejiangin maakunnassa. Liikeidea, jota osin kehiteltiin Invest in Sweden Agency (ISA):n tuella, tarkoitti sitä, että ulkomaiset tukkuyritykset — pääasiassa kiinalaiset — saisivat mahdollisuuden markkinoida tuotteita Eurooppaan Kalmarissa sijaitsevan kauppa- ja näyttelykeskuksen kautta.
2.2 Projektin tavoitteet
Niin kutsuttu China Europe Business & Exhibition Center oli tarkoitus rakentaa Snurromiin, hieman Kalmarin pohjoispuolelle. Projekti sisälsi suuren näyttelyhallin, hotellin ja asuinrakennuksia. Investointien arvioitiin olevan 1,3 miljardia kruunua ja odotettiin luovan 800 uutta työpaikkaa. Elinkeinoministeri Maud Olofsson (C), myös varapääministeri, tuli henkilökohtaisesti Kalmariin ottamaan ensimmäisen lapionpiston.
Projekti sai valtavaa mediahuomiota ja esiteltiin historiallisena mahdollisuutena Kalmarille päästä kansainväliselle kartalle. Kunta perusti erityisen projektiorganisaation, palkkasi lisää henkilöstöä ja varasi 10 miljoonaa kruunua omia varojaan.
3. Sopimus
3.1 Kunnan sitoumukset
19. elokuuta 2006 allekirjoitettu sopimus sisälsi Kalmarin kunnalta sitoumuksia, joilla ei ole vastaavaa Ruotsin kunnallisessa perinteessä. Kunta sitoutui auttamaan viisumikoordinoinnissa kiinalaisille sijoittajille ja heidän perheilleen, järjestämään sijoittajien lasten rekisteröinnin ruotsalaisiin kouluihin, koordinoimaan Ruotsin pankkien kanssa Kiinassa valuutanvaihtoa yuanin ja kruunun välillä sekä tarjoamaan koulutusta ja terveydenhuoltotietoja.
Nämä sitoumukset menivät paljon pidemmälle kuin mitä ruotsalainen kunta normaalisti voi tai pitäisi luvata liikesopimuksessa. Ne edellyttivät myös asiantuntemusta kansainvälisistä suhteista, maahanmuuttoasioista ja valuuttakäsittelystä, jota Kalmarin kunnalla ei ollut.
3.2 Varoitus, jota ei huomioitu
Tietojen mukaan Ruotsin kauppakamari varoitti, että Kalmarin kunnan neuvottelijoilta puuttui kokemusta tämän kokoluokan ja monimutkaisuuden kansainvälisten sopimusten neuvottelusta. Kauppakamari korosti riskejä, jotka liittyivät kokemattomien kunnallisten virkamiesten allekirjoittamiin sitoviin sopimuksiin kiinalaisen vastapuolen kanssa ilman riittävää oikeudellista ja kaupallista neuvontaa.
Varoitusta ei huomioitu. Kunta päätti jatkaa sopimusta omin voimin. Tämä nöyryyden puute oman organisaation rajoitusten edessä osoittautui kalliiksi.
4. Mikä meni pieleen
4.1 Oleskeluluvat liikeideana
Kiinasta saatiin tietoa, että koko Fanerdun-projektia markkinoitiin keinona saada pysyviä oleskelulupia Ruotsiin. Potentiaalisia kiinalaisia "sijoittajia" houkuteltiin ei kaupallisilla mahdollisuuksilla, vaan mahdollisuudella saada Ruotsin oleskelulupa investoimalla projektiin.
Kun kunta kohtasi Fanerdunin näillä tiedoilla, yritys kiisti ne kategorisesti. Kävi kuitenkin ilmi, että tiedot pitivät paikkansa. Projektin todellinen liiketoimintamalli ei koskaan ollut kansainvälinen kauppa — se oli maahanmuutto.
4.2 Työsuojeluskandaalit
Snurromin rakennustyömaata leimasivat vakavat työsuojeluongelmat. Kiinalaiset rakennustyöntekijät työskentelivät olosuhteissa, jotka eivät olleet lähelläkään Ruotsin standardeja. Työsuojeluviranomainen kävi SVT:n raporttien mukaan "sukkulaliikenteessä" vaarallisella työmaalla ja keskeytti meneillään olevat työt toistuvasti.
Kiinalaisilla työntekijöillä oli sopimuksen mukaisesti alhaiset palkat, jotka eivät täyttäneet Ruotsin työehtosopimustasoja. Turvallisuuspuutteita havaittiin jokaisella tarkastuksella. Jörg Schultz, entinen Fanerdunin IT-vastaava, tiivisti koko kokemuksen Byggvärlden-lehdessä sanoin: "Kaikki oli väärin, alusta loppuun."
4.3 Rahat, joita ei koskaan tullut
Perusongelma oli, että Fanerdun ei koskaan onnistunut siirtämään riittävästi pääomaa Kiinasta Ruotsiin. Luo Jinxingiä oli vaikea tavoittaa, ja luvatut maksut jäivät järjestelmällisesti saamatta.
Fanerdun osti maata kunnalta noin 20 miljoonalla kruunulla, mutta keräsi nopeasti velkoja. Vuokravelka kunnalle oli 6,4 miljoonaa kruunua. Yritys osti myös Tehuset 1:n 6,6 miljoonalla kruunulla — kiinteistön, joka myöhemmin palautettiin kunnalliselle Industriparken AB:lle korvauksena maksamattomista vuokrista.
Helmikuussa 2009 Fanerdun lupasi alkaa maksaa kuuden miljoonan kruunun velkaansa miljoonalla 17. helmikuuta. Se oli liian myöhäistä.
4.4 Konkurssi ja purkaminen
Syksyllä 2008 kaikki toiminta pysähtyi maksamattomien velkojen ja Fanerdunin kyvyttömyyden siirtää varoja Kiinasta vuoksi. Vuonna 2009 Fanerdun Group AB asetettiin konkurssiin velkojien toimesta. Kaikki Snurromiin rakennetut rakennukset purettiin vuonna 2011.
Kalmarin kunnalle jäi tyhjä teollisuustontti, miljoonavelat, joita ei koskaan maksettu, ja projektiorganisaatio, joka oli maksanut veronmaksajille kymmeniä miljoonia kruunuja.
5. Kustannukset Kalmarin kunnalle
Fanerdun-seikkailun tarkkoja kokonaiskustannuksia ei ole koskaan täysin laskettu yhteen, mutta seuraavat erät on dokumentoitu:
Kunta myi maata 20 miljoonalla kruunulla, mutta ei koskaan saanut täyttä maksua. Kunta varasi 10 miljoonaa kruunua omia projekti varoja. Erityinen projektiorganisaatio perustettiin palkatun henkilöstön kanssa. Vuokravelka oli vähintään 6,4 miljoonaa kruunua. Fanerdun oli velkaa NCC:lle ja muille alihankkijoille miljoonia kruunuja. Vuonna 2011 rakennettujen rakennusten purkukustannukset lisättiin. Infrastruktuurikustannukset teistä ja Snurrom-alueen liittymistä, joita ei koskaan käytetty, rasittivat kuntaa.
Yhteensä Kalmarin kunnan veronmaksajille aiheutuneiden suorien ja epäsuorien kustannusten arvioidaan olevan kymmeniä miljoonia kruunuja.
6. Vastuuasia
6.1 Johan Perssonin rooli
Johan Persson allekirjoitti investointisopimuksen kunnanvaltuutettuna. Hän tapasi Luo Jinxingin ja — kolme päivää ensimmäisen tapaamisen jälkeen — sitoi kunnan sopimukseen, joka velvoitti Kalmarin auttamaan viisumien, koulujen ja pankkikoordinoinnin kanssa Kiinassa.
Kun tiedot oleskelulupamarkkinoinnista tulivat ilmi, Persson kommentoi, että "jos yritys on antanut harhaanjohtavaa tietoa, se on yrityksen vika, ei Kalmarin kunnan." Lausunto kuvastaa asennetta, jossa vastuu siirretään vastapuolelle ilman pohdintaa kunnan omasta päätöksenteosta.
Kysymys jää: miksi kunnanvaltuutettu allekirjoitti miljardin sopimuksen kolme päivää ensimmäisen tapaamisen jälkeen, ilman riittävää due diligencea, kuuntelematta kauppakamarin varoituksia ja sitoumuksilla, jotka menivät paljon kunnan osaamisalueen ulkopuolelle?
6.2 Järjestelmävirhe
Fanerdun-skandaali ei ole vain tarina epäluotettavasta kiinalaisesta liikemiehestä. Se on tarina ruotsalaisesta kunnasta, jolta puuttui kyky arvioida riskejä kansainvälisissä liiketoimissa, joka jätti huomiotta ulkopuolisen asiantuntemuksen ja jota ajoi halu näkyä pikemminkin kuin suojella veronmaksajien varoja.
Se, että elinkeinoministeri otti ensimmäisen lapionpiston, auttoi antamaan projektille legitimiteettiä, jota se ei ansainnut. Se, että kunta perusti projektiorganisaation ja investoi omia varoja ennen kuin Fanerdunin taloudellinen kapasiteetti oli perusvarmistettu, osoittaa järjestelmävirhettä kunnallisessa päätöksentekoprosessissa.
7. Jälkiseuraukset
7.1 "Opi Kalmarin historiasta"
Fanerdun-skandaalista on tullut kansallinen vertailukohta kunnalliselle riskinottamiselle. Vetlandaposten-lehden mielipidekirjoituksessa vuonna 2019 — kymmenen vuotta konkurssin jälkeen — muita kuntia kehotettiin "oppimaan Kalmarin historiasta", kun vastaavia investointiehdotuksia esitetään.
Barometern tiivisti kymmenen vuotta skandaalin jälkeen, kuinka "Kiina-kuume iski Kalmariin" — kuume-diagnoosi, joka viittaa siihen, että koko kunnanjohto menetti harkintakykynsä kiinalaisten miljardien lupauksen edessä.
7.2 Dokumentti
Vuonna 2023 kalmarilainen podcast-tuottaja Mårten Trofast julkaisi dokumentin Fanerdun-skandaalista, mikä herätti jälleen kiinnostusta tapausta ja kunnallisen hallinnon kysymyksiä kohtaan, joihin ei ole koskaan vastattu.
8. Johtopäätös
Fanerdun-skandaali tiivistää yhdessä tapauksessa ne hallinto-ongelmat, jotka läpäisevät Kalmarin kunnan hallinnon: nopeat päätökset ilman perusteluja, ulkopuolisen asiantuntemuksen varoitusten huomiotta jättäminen, asianmukaisen osaamisen puute päätöksentekijöillä ja kyvyttömyys ottaa vastuuta, kun asiat menivät pieleen.
Johan Persson jatkoi kunnanvaltuutettuna. Yhtään vastuullista virkamiestä ei kohdannut seurauksia. Veronmaksajat maksoivat laskun. Kolme päivää — se oli kaikki, mitä tarvittiin sitomaan Kalmar sopimukseen, joka maksoi kunnalle kymmeniä miljoonia kruunuja ja teki kaupungista kansallisen symbolin naiiville kunnalliselle riskinottamiselle.
9. Lähteet
SVT Nyheter Småland: "Kymmenen vuotta Fanerdun-skandaalin jälkeen — Kiina-kuume, joka iski Kalmariin" (svt.se)
SVT Nyheter Småland: "Skandaalit, jotka leimasivat Fanerdun-rakennusta" (svt.se)
Byggvärlden: "Kaikki oli väärin alusta loppuun" (byggvarlden.se)
Byggindustrin: "Fanerdunin rakennus Snurromissa oli fiasko — Kun Kiina tuli Snurromiin" (byggindustrin.se)
Fastighetsvärlden: "Kaikki lähemmäs kiinalaista totaalifiaskoa Kalmarissa" (fastighetsvarlden.se)
Fastighetssverige: "Fanerdun maksaa miljoonavelkaansa Kalmarissa" (fastighetssverige.se)
Barometern: "Näin Fanerdunin oli tarkoitus tehdä Kalmarista kansainvälinen ja kuuluisa" (barometern.se, 2019-01-02)
Barometern: "Monet nauroivat, kun Fanerdun meni pieleen" (pääkirjoitus, barometern.se)
Vetlandaposten: Mielipidekirjoitus — "Opi Kalmarin historiasta" (2019-07-26)
Barometern: "Podcast-tuottaja Mårten Trofast julkaisee dokumentin Fanerdunista" (2023-01-28)
Epochtimes.se: "Kalmar katkaisee täysin yhteydet Fanerduniin"
Arbetet: "Kullasta tuli hiekkaa" (2009-02-20)
Sveriges Radio P4 Kalmar: "Fanerdun teki miljoonatalletuksen" (sr.se)
Sveriges Radio P4 Kalmar: "Uusi kiinnostus Fanerdunia kohtaan" (sr.se)
Wikipedia: "Fanerdun Group AB" (sv.wikipedia.org)
Wikipedia: "China Europe Business & Exhibition Center" (sv.wikipedia.org)
Linnéuniversitetet/DiVA: "Fanerdunin perustaminen Kalmariin" — akateeminen raportti (diva-portal.org)